puoliväli

June 09, 2017



En ole aikaisemmin päivitellyt tekemisiäni minkään median kautta kovinkaan systemaattisesti, joten bloginkin puolella se tuppaa helposti unohtumaan. Ajattelin kuitenkin puhua yleisesti kuulumisista ja siitä, miten matka on edennyt.

Noin nelisen viikkoa on kulunut saapumisestani. Suhteellisen paljon on tultu tehtyäkin, mihin olen ollut tosi tyytyväinen. Yritän päivittäin valita jonkin kaupunginosan, jonne lähteä kiertelemään. Olen pysynyt tosi hyvin budjetissa, sillä käytännössä tähän mennessä kaikki raha on mennyt vain ruokaan ja matkustamiseen. Siinä mielessä olenkin alkanut katumaan, etten varannut matkaa pitemmäksi aikaa.


Kahdesta en luovu: valkoisista ja mustista pavuista tehty granola jugurtin ja mustikoiden kanssa sekä paahdetut satsumaimon siivut kasvistäytteisten gyoza-rullien kera

Tokion julkisessa liikenteessä sukkuloiminen on suhteellisen helppoa. Oman haasteensa tuo tosin mukana kulkevan nettiyhteyden puute. Päätin säästösyistä olla ottamatta erillistä sim-korttiliittymää tai vuokrattavaa mokkulaa. Metro- ja juna-asemilta kuten myös suurimmasta osasta konbineista tai kahviloista löytyy toimiva Wi-Fi. Kotoa lähtiessäni otan ison kasan screenshotteja tarvitsemistani kartasta, ja liikun niiden varassa koko päivän.



National Museum of Modern Art sekä patsas Ikebukurosta

Aloin jokin aikaa sitten pohtimaan, että pystyisin selviytymään käytännössä vaikka kuinka pitkään tällä hetkellä mukanani olevilla tavaroilla, varmasti paljon vähemmälläkin. Ennen lähtöäni Suomen asunnostani ahdoin huoneeni irtaimistoa pieneen varastotilaan pois vuokralaiseni alta. Toki siellä oli monta päivittäin tarvitsemaani asiaa, kuten astiat ja puolet vuodesta käyttämättömänä olevat talvivaatteet. Matkan aikana on kuitenkin herännyt kova into hankkiutua eroon suurimmasta osasta tavaroista niin, että tuosta varastosta ei kaikki välttämättä päätyisikään takaisin huoneeseeni. Hiljattain harkitsin myös sänkyni myymistä hankkiakseni tilalle futonin. En tiedä, kuinka pitkälle tulen sen idean kanssa tosin menemään :D


Puistoestetiikkaa Yoyogista sekä Kitanomarusta

Täytin jokin aika sitten 21-vuotta. Täällä ollessani olen törmännyt useaan samanikäiseen ihmiseen, jotka ovat muuttaneet Japaniin unelmiensa perässä. Olen jo useamman kerran itsekin eksynyt selailemaan työilmoituksia ja vuokra-asuntoja Tokiosta, mutta tänne muuttaminen ei olisi minkään järjen mukaan hyvä ajatus juuri nyt. Olisi tyhmää jättää yliopistotutkinto nyt kesken, eikä varojakaan uuden elämän aloittamiseksi toisessa maassa juuri ole. Tiedän, olen vielä nuori ja ehdin asumaan Japanissa halutessani vielä monta vuotta. Huomaan väistämättä silti vertailevani itseäni muihin, jotka tekevät elämässään jo sitä, mitä todella haluavat.


Kasvishampurilainen, takoyakia sekä kyynärvarteni kokoinen naan-leipä


 Olen silti ihan äärettömän onnellinen, että sain tämän matkan toteutettua. Varsinkin japaninkielen opiskeluni on junnannut paikallaan aivan liian kauan, mutta työpaikkailmoitusten kielivaatimuksien lukeminen kasvattaa motivaatiota huimasti! Haikailin Japaniin muuttamista jo viime kesänä ennen kun sain tietää pääsystäni yliopistoon, enkä ole varma, olenko kuluneen vuoden aikana päässyt kovinkaan paljoa lähemmäs unelmaani. Toivon mukaan ensi kesänä valmistelen kuitenkin jo lähtöä kolmannen yliopistovuoteni vaihtoa varten. Jos kaikki menee hyvin, tulen viettämään sen Japanissa.

Seuraavaan postaukseen!

-J



You Might Also Like

0 comments